Poikia ei kiinnosta lukeminen – mikä ratkaisuksi?

Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa (29.12.) Petri Nikkilä otti kantaa poikien lukutottumuksiin – tai pikemmin sen puutteeseen. Hän toteaa tutkimusten kertovan, että teini-ikäiset pojat eivät vapaaehtoisesti, toisin kuin tytöt, juuri kirjaa avaa.

Muistan omasta kouluajastani samanlaisen trendin. Silloin meidän poikien kesken oli se taktiikka, että jos kouluun piti lukea kirja, valittiin sellainen kirja, joka löytyi kirjastosta myös VHS-muodossa (VHS = Muinainen äänen ja kuvan tallennusmuoto ;). Lukeminen ei siis minuakaan napannut. Toisaalta tiettyjen PC-pelien sekä tieteisfiktiosarja Star Trekin ansiosta englanninkielentaitoni taas oli keskimääräistä paremmat, vaikka äidinkieli taisikin olla kutosen luokkaa. Kiitos myös Hearts of Iron III:n, jonka takia olen paremmin kartalla Toisen Maailmansodan tapahtumista, kuin pelkästään historian oppikirjoja lukemalla.

Tästä kaikesta huolimatta olen kuitenkin nykyään yliopistokoulutettu ja jopa töissä koulutustani vastaavalla alalla. Jossain vaiheessa se kiinnostus ”puhtaaseen” lukemiseen tuli. On kuitenkin kysyttävä, että mitä hyötyä on korkeasta koulutuksesta, jos siitä ei osaa (tai pääse) antaa eteenpäin? Valmistumisen jälkeen pätevyys on korkea, mutta miten tuot pätevyytesi ymmärrettävään muotoon, vaatii kokemusta, jota ei todella opita vain kirjoja lukemalla.

Ja mitä sitten, kun vuosia valmistumisesta kuluu? Joskus kuulin termin: ”tiedon puoliintumisaika” eli aika, jonka kuluessa tieto on vanhentunut. Plutokaan ei ole enää planeetta. Jos ei anneta mahdollisuutta kehittää itseään valmistumisen jälkeen, ennen pitkää tieto käy turhaksi.

Tietojen päivittäminen on aikaa vievää ja tehokkuutta korostava yhteiskuntamme ei välttämättä tähän edes kannusta, jos se vaikka päättää lomauttaa opettajat veso-päiviksi, kuten menneinä vuosina. Jos äidinkielenopettaja tarjoaa mielekkääksi lukukokemukseksi Päätaloa, Hotakaista tai Sinuhe – egyptiläistä, voi jo lähtökohtaisesti olla, että ne ei ihan kaikkia nappaa. Facebook-seinälläni teologian ja filosofian ylioppilas Miina Hakonen Helsingistä nostikin hyvän näkökulman, että olisi hyvä, että ”oikeasti tekee selväksi, että kaikki lukeminen kelpaa. Harva lapsikaan aloittaa klassikoista, ensin luetaan kuvakirjoja, sarjakuvia yms ja siirrytään sitten monipuolisempaan. Jos siirrytään.” Tämän ymmärtäminen sekä lapsen ja nuoren lukutottumuksiin onnistuneesti vaikuttaminen vaatii tietoa, kokemusta ja myös lisäkoulutusta.

Itsensä kehittäminen on toki pitkälti omasta kiinnostuksesta lähtevää, mutta pyrin ajamaan sitä, että Turussa opettajien lisäkouluttautumisintoa ei ainakaan lannistettaisi yllämainituilla lomautuksilla.

Olkoon vuosi 2017 parempi kuin edeltäjänsä.

Hyvää uutta vuotta!

Johan Savola
varapuheenjohtaja ja kunnallisvaaliehdokas
Turun Kristillisdemokraatit

 

Vastaa