Politiikan arvotyhjiö..

IMAG0316Vapauden, vastuun, demokratian, mahdollisuuksien ja yrittämisen tasa-arvon, sivistyksen, suvaitsevaisuuden ja välittämisen toteutuminen yhteiskunnassamme ovat varmasti kaikkien puolueiden tavoitteena. Demokratia kahlaa kuitenkin pohjamudissa; vihapuheet, syrjäytyminen, pahoinvointi ja epätasa-arvoisuus lisääntyvät jatkuvaan. Kolme suurinta puoluetta ovat  olleet vallan kahvassa jo viime lamasta asti, mutta mikään ei ole muuttunut. Jotain on pielessä, ihmiset eivät enää luota edustukselliseen demokratiaamme. Mutta mikä se jokin on?

Vaalien alla tehtävistä suurista lupauksista huolimatta äänestäjät näkevät niiden täyttyvän liian harvoin. Keskustelua käydään päivänpolttavista aiheista, mutta usein liian pinnallisesti ja yksipuolisesti; demokraattisen vallan vahtikoira valtamedia ei tunnu toimivan riittävällä tavalla, joskus tämä virka tuntuu jopa vitsiltä. Seuraamalla tiiviisti aikaamme voimme kyllä tutustua suuntauksiin ja päätöksiin, kuitenkin aivan liian usein ne tuntuvat ilmentävän markkinataloudellisia näkökulmia, eivätkä niinkään ihmisyyden ja ekologisuuden tarpeita vaalien. Missä todellisuudessa valta on? Miksei politiikka tarjoa vaihtoehtoja? Miksei mikään muutu parempaan?

13072701_10153430607091790_6439940940642414382_oOsasyy olemme me itse. Meistä on tullut laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Meidän ei tarvitse enää taistella primääritarpeiden, ravinnon ja suojan eteen, vaan elämisemme syyksi on muodostunut yhteisen, ”meidän” kamppailun tilalle Minä. Yksilöllä on arvo, meistä jokainen on osa tätä suurta palapeliä ja meillä on loppupeleissä aika paljonkin valtaa toisiimme nähden. Mutta missä on terve yhteisöllisyys? Minne mahtuu altruismi, yhteen henkeen puhaltaminen aikana, joka tuuttaa joka tuutista: nai, halua, pelaa, pidä hauskaa, ole kaunis, syö, ole erilainen, hinnalla millä hyvänsä. Keskellä nykyhetkeä on suurta halua unohtaa kristilliset perinteemme, siitäkin huolimatta, että ne ovat olleet kiistatta rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntamme poikkeuksellisia rakenteita. Ja Jumalasta vissiin viis, mutta emmekö me muka rakasta ja arvosta näitä tehdyn työn hedelmiä?

Kansallinen identiteettimme lainkuuliaisina, sivistyneinä ja rauhaa rakastavina ihmisinä on murenemassa. Se siis mitä arvostamme itsessämme on globalisoitunut ja olemme antaneet tehdä itsestämme kulutushyödykkeitä, joiden mielipiteet ovat liiaksi ohjailtavissa.

Siksi oleellisinta tässä ajassa on terveen kansallisvaltion, kansalaisuuden ja demokratian kehittäminen. Suoran demokratian keinoja tulee lisätä kuntatasolla; siihen kuntalaki antaa täydet mahdollisuudet. Meidän kaikkien sivistys vaatii jäsentelyä tänä informaatiotulvan aikana, lähdekritiikki ja usko valtamedian näkemyksiin ei riitä. Tarvitsemme jotain muuta, jotain avointa, läpinäkyvää, jotain josta huokuu yhteinen tahtotila, yli puoluerajojen.

Tarvitsemme uskoa toisiimme ja turuntaudittomaan hallintotapaan. Meitä suomalaisia yhdistää yhteinen historia, vaikka se olisikin osin miekalla maailmaan tuotu. Me ihmiset olemme vajaavaisia, vallanhimoisia ja ahneita, mutta Kristus ei opettanut mitään sen suuntaistakaan. Jos me haluamme hylätä kristinuskon mukanaan tuomat lähimmäisenrakkauteen perustuvat arvot kuten rehellisyyden, siveyden, uhrautuvaisuuden ja oikeudenmukaisuuden, poistamme tyhmyyksissämme tasapainon tänä vihapuheen ja sosiaalipornon aikakaudella. Vaarallista peliä, sanon minä.

 

Vastaa