Aihearkisto: mielipide

Turun kirkkopäivien bussimainos herätti pahennusta

Turussa järjestetään toukokuun 19.-21. päivä kirkkopäivät ja ohjelmaa on luvassa paljon. Toki mitä tahansa tapahtumaa pitää mainostaa, jotta se saavuttaa mahdollisimman suuren yleisen tiedon. Tänään kuitenkin eräs linja-auton kylki herätti pahennusta eräillä kristillismielisillä nettiforumeilla.

Se, mikä pahennusta luonnollisesti herätti, oli lähes paljasvartaloinen nainen. Eihän semmoinen ja kirkko sovi yhteen!

Olen eri mieltä. Olen eri mieltä siksi, että se mikä jäi monilta huomaamatta, oli mainoksen tyylikeino. Mainoksessa jäljiteltiin normaalia katumainontaa, jonka päälle oli ikään kuin graffitilla tehty kommentti: ”Sä oot hyvä just sellasena kuin oot”. Kommentin oli allekirjoittanut ”Jezuz”.

Minä näin kuvassa naisen, joka yrittää kaikin mahdollisin keinoin miellyttää jotain mielitettyään miestä. Hänen Facebook-kuvaansa Jeesus, jos tänään eläisi meidän keskellämme, kuten silloin 2000 vuotta sitten, saattaisi kirjoittaa juurikin nuo sanat: Sinä kelpaat sellaisena kuin olet. Etenkin ilman photoshoppia.

Minä ainakin ajattelin mennä Kirkkopäiville. Tule Sinäkin!

Johan Savola
varapuheenjohtaja
Turun Kristillisdemokraatit

Kuva linja-autosta: Kari Helander (c)

Kaljanmyyntikielto klo 21 jälkeen on kassatyöntekijän vika?

Kävin edellisviikon torstaina kotimatkallani Prisman kautta. Kassalle tullessani oli käynnissä episodi, jossa mieshenkilölle ei voitu myydä alkoholituotteita, koska kello oli jo yli 21. Lopulta mies tiuskaisi, että ”nämä (tölkit) jää sitten tähän” ja lähti matkoihinsa. Onhan se nyt kärsimystä, jos ei kiirastorstaina saa kaljaa, mutta ajattelitko oikeasti, että se kassalla työskentelevä on sen rajoituksen keksinyt?

Juttelin kyseisen kassan kanssa ja sain tietää, että vastaavat tilanteet ovat käytännössä jokailtaisia.

Jos on tarvetta lähteä toiselle ihmiselle äyskäröimään siitä, että sinulle ei myydä laittomasti kaljaa kello 21 jälkeen, niin pitäisikö miettiä, että kuka tässä miehen ja tölkin välisessä parisuhteessa on se määräävä osapuoli?

Ja jos edelleen haluat purkaa turhautumistasi johonkin, niin pura se meihin Kristillisdemokraatteihin. Me kyllä kestämme sen.

Kiitos kaikille äänestäjille.

Johan Savola
Varapuheenjohtaja
Turun Kristillisdemokraatit

Kulttuuri on tärkeä osa elämästämme

piano_ja_oboeKuntavaaliohjelmassamme puhumme paljon ihmisten hyvinvoinnista, nimenomaan sosiaali- ja terveyspalveluina, ja ennaltaehkäisevästä toiminnasta. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvin tärkeä todeta, että kulttuurilla ja kulttuurituottajilla on tässä iso rooli.

Me pidämme kulttuuria isona asiana ihmisen koko elämänkaaressa, vauvasta vaariin. Senkin takia on selvää, että kulttuuria pitää ottaa mukaan osana varhaiskasvatusta ja opetusta. Lapsillemme voimme jo varhaisesta asti näyttää, että kulttuuri kuuluu kaikille. Musiikki, teatteri, taide – nämä eivät ole vain eliitin etuoikeus, vaan meitä kaikkia varten tehtyä. Kulttuuri tarjoaa kaikille mahdollisuuden nauttia elämästä, kiireenkin keskellä. Kulttuuri saa meitä myös ajattelemaan muutakin kuin työtä.

Kulttuurituottajat voivat luoda mieluisan ympäristön lapsille ja nuorille esimerkiksi tutustua musiikkiin, taiteisiin. Siinä yhdessä tekeminen ja oppiminen yhdistyy kulttuuriin. Mutta kulttuurin tärkeys ei rajoitu vain nuoriin ja työtätekeviin, on paljon toimintaa myös suunnattua eläkeikäisille, on jalkautumista vanhainkoteihin asti. Näin tarjotaan elämyksiä kattavasti. Myös maahanmuuttajille on mahdollista kaikenlaista toimintaa, jonka kautta voimme edistää integrointia. Ei ole vaikeaa nähdä miten tällaisen toiminnan tukeminen toimii ennaltaehkäisevästi.

On kulttuurissa tietenkin vielä hyvää käyntikorttiainesta. Panostamalla kulttuuriin ja kulttuurintuottajiin Turussa voimme tehdä Turusta myös houkuttelevan turisteille, tehdä itseämme tunnetuiksi maailmalla kaikin puolin hyvänä matkailukohteena.

Kristillinen tasajako

Tiedätkö mitä se tarkoittaa? Se nimittäin ei tarkoita kaikille yhtä paljon, vaan niille enemmän, jotka tarvitsevat enemmän.

Elämme taloudellisesti tiukkoja aikoja, vaikka – Luojan kiitos – telakkateollisuus Turussa ja autoteollisuus Uudessakaupungissa vetää tällä hetkellä erinomaisen hyvin. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut.

Selvittelin Turun koulutoimen tilaa ja sain kuulla, että erityisten oppijoiden määrä tavallisissa luokissa on lisääntynyt. Tämä on sinänsä hyvä asia, että kaikenlaiset oppijat ovat samassa ryhmässä, mutta jotkut tarvitsevat oppimiseensa enemmän tukea kuin toiset. Yhdellä opettajalla ei ole aikaa kaikille, varsinkin jos luokkakokoja on suurennettu. Erityiset oppijat tarvitsevat koulunkäyntiavustajien tukea. Tätä saattaa olla vaikea ymmärtää, jos omalla lapsella ei ole oppimisvaikeuksia.

Myös työttömyyden pitkittyessä ihminen putoaa peruspäivärahalle. Se ei ole paljon ja muutenkin on ihmisiä, jotka hakevat ruokaa leipäjonoista. Tämäkin voi olla vaikeaa sellaisen ihmisen ymmärtää, joka on aina saanut olla ruoka-aikana kotona. Näkisin parempana, että nykyisten ruokakassien sijaan, tai jopa lisäksi, olisi mahdollista syödä yhdessä lämmin ateria. Toivoisin resursseja myös siihen, että sosiaalialan ammattilaiset voisivat olla paikalla ja käydä ihmisten elämäntilanteita läpi, jotta löydettäisiin mahdollisuus nousta sen hetkisestä talouden tilasta takaisin omavaraisempaan suuntaan.

Kristillinen tasajako: niille enemmän, jotka tarvitsevat enemmän.

Numerolla 661,

Johan Savola
vpj, kunnallisvaaliehdokas
Turun Kristillisdemokraatit

”Naisen on jäätävä hoitamaan lasta!”

Näin sanoi Sirpa Selänne 7.2. MTV3:n ohjelmassa ”Yökylässä Maria Veitola”. Jos tämän olisi sanonut joku mies(poliitikko), niin Jumala häntä auttakoon. Ja Hänkin niin, että kukaan ei saa siitä avusta tietää…

Tasa-arvo on herkkä asia. Erityisen tietoisia siitä ovat he, jotka kokevat, että eivät saa sitä kokea. Biologinen fakta kuitenkin on se, että nainen synnyttää ja imettää syntynyttä lasta, koska mieheltä ei nämä onnistu. Ei toki aina onnistu naiseltakaan, mutta joka tapauksessa merkittävästi useammin kuin miehiltä keskimäärin.

Tämä biologinen fakta kuitenkin johtaa tasa-arvokysymykseen: millä tavalla lasten haluaminen ja lopulta saaminen, joka ei todella ole itsestäänselvyys, vaikuttaa työmarkkinoilla? Esimerkiksi Divest Groupin osakas Jari Kolehmainen nimeää tilanteen sen enempää kiertelemättä rekrytointeihin liittyvänä käsitteenä: lastentekoriski. Äitiyslomalle jäävä äiti maksaa työnantajalle vähintäänkin uuden työntekijän rekrytointiin ja kouluttamiseen menevän ajan, sekä ajan jolloin uusi työntekijä ei vielä työskentele optimaalisen tehokkaasti.

Suomen Yrittäjät osaltaan vaatii vanhemmuuden kustannusten jakamiseen laajempaa rahoituspohjaa. Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen toteaa 22.9.2016 liittyen 1.4.2017 voimaan tulevan 2500 euron kertakorvauksen, jonka valtio maksaa yrittäjälle, jonka työntekijä jää äitiyslomalle, tämän olevan ”askel oikeaan suuntaan”. Elinkeinoelämän Keskusliitto ei vastannut tiedusteluuni, mutta lienee vastaamattakin selvää, että heille käy kaikki – kunhan – työnantajapuolen ei pidä maksaa mistään pennin jeniä.

Yksi vaihtoehto olisi se, että vastuu vanhemmuuden kustannuksista poistettaisiin työnantajilta kokonaan ja jollain tavalla tehtäisiin se yhteiseksi asiaksi verotuksen kautta. Akavan johtava asiantuntija Lotta Savinko ei lähtenyt tälle skenaariolle laskemaan edes hintaa tai veronkorotusten suuruutta, koska piti sitä niin epätodennäköisenä vaihtoehtona. Mikäli tulkitsin hänen lähettämäänsä kaavakuvaa oikein, koko potti maksoi vuonna 2015 1043 miljoonaa euroa, josta valtion osuus oli 56 miljoonaa. Toisaalta Savinko toteaa myös, että työnantajille näitä kustannuksia merkittävämpi haaste on sijaisten hankkiminen ja perehdytys.Tilastotietoa vanhempainrahojen päivähoidon ja kotihoidon tuen kustannuk...

Lapsia syntyy Suomessa jo nyt hälyttävän vähän. Nähdäkseni merkittävimmät tekijät tähän ovat sopivan kumppanin löytymisen puute sekä huoli tulevaisuudesta. Määräaikaisista määräaikaisiin siirtyminen yleensä työttömyyden kautta ei ainakaan lisää uskoa tulevaisuuteen varsinkaan siinä määrin, että uskaltaisi ottaa riskiä uuden elämän ihmeestä, vaikka luonto voi silti löytää keinon. Sanokaa viisaammat, olisiko syytä kokeilla sittenkin tätä vanhemmuuden siirtämistä kokonaan yhteiseksi asiaksi?

Johan Savola
vpj, kunnallisvaaliehdokas
Turun Kristillisdemokraatit

Työntekijöiden arvosta ja arvostuksesta

Henkilöstö on jokaisen organisaation tärkein ja arvokkain asia, niin myös Turun kaupungin kohdalla. Siksi työntekijöiden hyvinvoinnin, työviihtyvyyden ja motivaation ylläpitämisen ja parantamisen tulee olla prioriteettilistan kärjessä, kun mietitään toiminnan ja kehittämisen painopistealueita.

Turun kaupunki ei ole huono työnantaja, ja työntekijöiden työviihtyvyyteen on viime vuosina panostettu ja saatu aikaan positiivista kehitystä. Parantamisen varaa silti on. Ikävänä esimerkkinä tästä on suunnitteilla oleva kaupungin kongressi- ja tapahtumapalveluiden yksikön uudelleenorganisointi, josta yksikön työntekijät saivat ensimmäistä kertaa lukea Turun sanomista. Hyvään henkilöstöpolitiikkaan kuuluu se, että työntekijät saavat kuulla heitä ja heidän työsuhdettaan koskevista asioista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja he pääsevät itse mukaan vaikuttamaan muutoksiin jo niiden valmistelun alussa. Tähän velvoittaa yhteistoimintalakikin. Toivottavasti jatkossa tällaisia virheitä ei pääse tapahtumaan.

Ville Auvinen
KD

Politiikan arvotyhjiö..

IMAG0316Vapauden, vastuun, demokratian, mahdollisuuksien ja yrittämisen tasa-arvon, sivistyksen, suvaitsevaisuuden ja välittämisen toteutuminen yhteiskunnassamme ovat varmasti kaikkien puolueiden tavoitteena. Demokratia kahlaa kuitenkin pohjamudissa; vihapuheet, syrjäytyminen, pahoinvointi ja epätasa-arvoisuus lisääntyvät jatkuvaan. Kolme suurinta puoluetta ovat  olleet vallan kahvassa jo viime lamasta asti, mutta mikään ei ole muuttunut. Jotain on pielessä, ihmiset eivät enää luota edustukselliseen demokratiaamme. Mutta mikä se jokin on?

Vaalien alla tehtävistä suurista lupauksista huolimatta äänestäjät näkevät niiden täyttyvän liian harvoin. Keskustelua käydään päivänpolttavista aiheista, mutta usein liian pinnallisesti ja yksipuolisesti; demokraattisen vallan vahtikoira valtamedia ei tunnu toimivan riittävällä tavalla, joskus tämä virka tuntuu jopa vitsiltä. Seuraamalla tiiviisti aikaamme voimme kyllä tutustua suuntauksiin ja päätöksiin, kuitenkin aivan liian usein ne tuntuvat ilmentävän markkinataloudellisia näkökulmia, eivätkä niinkään ihmisyyden ja ekologisuuden tarpeita vaalien. Missä todellisuudessa valta on? Miksei politiikka tarjoa vaihtoehtoja? Miksei mikään muutu parempaan?

13072701_10153430607091790_6439940940642414382_oOsasyy olemme me itse. Meistä on tullut laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Meidän ei tarvitse enää taistella primääritarpeiden, ravinnon ja suojan eteen, vaan elämisemme syyksi on muodostunut yhteisen, ”meidän” kamppailun tilalle Minä. Yksilöllä on arvo, meistä jokainen on osa tätä suurta palapeliä ja meillä on loppupeleissä aika paljonkin valtaa toisiimme nähden. Mutta missä on terve yhteisöllisyys? Minne mahtuu altruismi, yhteen henkeen puhaltaminen aikana, joka tuuttaa joka tuutista: nai, halua, pelaa, pidä hauskaa, ole kaunis, syö, ole erilainen, hinnalla millä hyvänsä. Keskellä nykyhetkeä on suurta halua unohtaa kristilliset perinteemme, siitäkin huolimatta, että ne ovat olleet kiistatta rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntamme poikkeuksellisia rakenteita. Ja Jumalasta vissiin viis, mutta emmekö me muka rakasta ja arvosta näitä tehdyn työn hedelmiä?

Kansallinen identiteettimme lainkuuliaisina, sivistyneinä ja rauhaa rakastavina ihmisinä on murenemassa. Se siis mitä arvostamme itsessämme on globalisoitunut ja olemme antaneet tehdä itsestämme kulutushyödykkeitä, joiden mielipiteet ovat liiaksi ohjailtavissa.

Siksi oleellisinta tässä ajassa on terveen kansallisvaltion, kansalaisuuden ja demokratian kehittäminen. Suoran demokratian keinoja tulee lisätä kuntatasolla; siihen kuntalaki antaa täydet mahdollisuudet. Meidän kaikkien sivistys vaatii jäsentelyä tänä informaatiotulvan aikana, lähdekritiikki ja usko valtamedian näkemyksiin ei riitä. Tarvitsemme jotain muuta, jotain avointa, läpinäkyvää, jotain josta huokuu yhteinen tahtotila, yli puoluerajojen.

Tarvitsemme uskoa toisiimme ja turuntaudittomaan hallintotapaan. Meitä suomalaisia yhdistää yhteinen historia, vaikka se olisikin osin miekalla maailmaan tuotu. Me ihmiset olemme vajaavaisia, vallanhimoisia ja ahneita, mutta Kristus ei opettanut mitään sen suuntaistakaan. Jos me haluamme hylätä kristinuskon mukanaan tuomat lähimmäisenrakkauteen perustuvat arvot kuten rehellisyyden, siveyden, uhrautuvaisuuden ja oikeudenmukaisuuden, poistamme tyhmyyksissämme tasapainon tänä vihapuheen ja sosiaalipornon aikakaudella. Vaarallista peliä, sanon minä.

 

Poikia ei kiinnosta lukeminen – mikä ratkaisuksi?

Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa (29.12.) Petri Nikkilä otti kantaa poikien lukutottumuksiin – tai pikemmin sen puutteeseen. Hän toteaa tutkimusten kertovan, että teini-ikäiset pojat eivät vapaaehtoisesti, toisin kuin tytöt, juuri kirjaa avaa.

Muistan omasta kouluajastani samanlaisen trendin. Silloin meidän poikien kesken oli se taktiikka, että jos kouluun piti lukea kirja, valittiin sellainen kirja, joka löytyi kirjastosta myös VHS-muodossa (VHS = Muinainen äänen ja kuvan tallennusmuoto ;). Lukeminen ei siis minuakaan napannut. Toisaalta tiettyjen PC-pelien sekä tieteisfiktiosarja Star Trekin ansiosta englanninkielentaitoni taas oli keskimääräistä paremmat, vaikka äidinkieli taisikin olla kutosen luokkaa. Kiitos myös Hearts of Iron III:n, jonka takia olen paremmin kartalla Toisen Maailmansodan tapahtumista, kuin pelkästään historian oppikirjoja lukemalla.

Tästä kaikesta huolimatta olen kuitenkin nykyään yliopistokoulutettu ja jopa töissä koulutustani vastaavalla alalla. Jossain vaiheessa se kiinnostus ”puhtaaseen” lukemiseen tuli. On kuitenkin kysyttävä, että mitä hyötyä on korkeasta koulutuksesta, jos siitä ei osaa (tai pääse) antaa eteenpäin? Valmistumisen jälkeen pätevyys on korkea, mutta miten tuot pätevyytesi ymmärrettävään muotoon, vaatii kokemusta, jota ei todella opita vain kirjoja lukemalla.

Ja mitä sitten, kun vuosia valmistumisesta kuluu? Joskus kuulin termin: ”tiedon puoliintumisaika” eli aika, jonka kuluessa tieto on vanhentunut. Plutokaan ei ole enää planeetta. Jos ei anneta mahdollisuutta kehittää itseään valmistumisen jälkeen, ennen pitkää tieto käy turhaksi.

Tietojen päivittäminen on aikaa vievää ja tehokkuutta korostava yhteiskuntamme ei välttämättä tähän edes kannusta, jos se vaikka päättää lomauttaa opettajat veso-päiviksi, kuten menneinä vuosina. Jos äidinkielenopettaja tarjoaa mielekkääksi lukukokemukseksi Päätaloa, Hotakaista tai Sinuhe – egyptiläistä, voi jo lähtökohtaisesti olla, että ne ei ihan kaikkia nappaa. Facebook-seinälläni teologian ja filosofian ylioppilas Miina Hakonen Helsingistä nostikin hyvän näkökulman, että olisi hyvä, että ”oikeasti tekee selväksi, että kaikki lukeminen kelpaa. Harva lapsikaan aloittaa klassikoista, ensin luetaan kuvakirjoja, sarjakuvia yms ja siirrytään sitten monipuolisempaan. Jos siirrytään.” Tämän ymmärtäminen sekä lapsen ja nuoren lukutottumuksiin onnistuneesti vaikuttaminen vaatii tietoa, kokemusta ja myös lisäkoulutusta.

Itsensä kehittäminen on toki pitkälti omasta kiinnostuksesta lähtevää, mutta pyrin ajamaan sitä, että Turussa opettajien lisäkouluttautumisintoa ei ainakaan lannistettaisi yllämainituilla lomautuksilla.

Olkoon vuosi 2017 parempi kuin edeltäjänsä.

Hyvää uutta vuotta!

Johan Savola
varapuheenjohtaja ja kunnallisvaaliehdokas
Turun Kristillisdemokraatit