Aihearkisto: säästöt

Kulttuuri on tärkeä osa elämästämme

piano_ja_oboeKuntavaaliohjelmassamme puhumme paljon ihmisten hyvinvoinnista, nimenomaan sosiaali- ja terveyspalveluina, ja ennaltaehkäisevästä toiminnasta. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvin tärkeä todeta, että kulttuurilla ja kulttuurituottajilla on tässä iso rooli.

Me pidämme kulttuuria isona asiana ihmisen koko elämänkaaressa, vauvasta vaariin. Senkin takia on selvää, että kulttuuria pitää ottaa mukaan osana varhaiskasvatusta ja opetusta. Lapsillemme voimme jo varhaisesta asti näyttää, että kulttuuri kuuluu kaikille. Musiikki, teatteri, taide – nämä eivät ole vain eliitin etuoikeus, vaan meitä kaikkia varten tehtyä. Kulttuuri tarjoaa kaikille mahdollisuuden nauttia elämästä, kiireenkin keskellä. Kulttuuri saa meitä myös ajattelemaan muutakin kuin työtä.

Kulttuurituottajat voivat luoda mieluisan ympäristön lapsille ja nuorille esimerkiksi tutustua musiikkiin, taiteisiin. Siinä yhdessä tekeminen ja oppiminen yhdistyy kulttuuriin. Mutta kulttuurin tärkeys ei rajoitu vain nuoriin ja työtätekeviin, on paljon toimintaa myös suunnattua eläkeikäisille, on jalkautumista vanhainkoteihin asti. Näin tarjotaan elämyksiä kattavasti. Myös maahanmuuttajille on mahdollista kaikenlaista toimintaa, jonka kautta voimme edistää integrointia. Ei ole vaikeaa nähdä miten tällaisen toiminnan tukeminen toimii ennaltaehkäisevästi.

On kulttuurissa tietenkin vielä hyvää käyntikorttiainesta. Panostamalla kulttuuriin ja kulttuurintuottajiin Turussa voimme tehdä Turusta myös houkuttelevan turisteille, tehdä itseämme tunnetuiksi maailmalla kaikin puolin hyvänä matkailukohteena.

Poikia ei kiinnosta lukeminen – mikä ratkaisuksi?

Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa (29.12.) Petri Nikkilä otti kantaa poikien lukutottumuksiin – tai pikemmin sen puutteeseen. Hän toteaa tutkimusten kertovan, että teini-ikäiset pojat eivät vapaaehtoisesti, toisin kuin tytöt, juuri kirjaa avaa.

Muistan omasta kouluajastani samanlaisen trendin. Silloin meidän poikien kesken oli se taktiikka, että jos kouluun piti lukea kirja, valittiin sellainen kirja, joka löytyi kirjastosta myös VHS-muodossa (VHS = Muinainen äänen ja kuvan tallennusmuoto ;). Lukeminen ei siis minuakaan napannut. Toisaalta tiettyjen PC-pelien sekä tieteisfiktiosarja Star Trekin ansiosta englanninkielentaitoni taas oli keskimääräistä paremmat, vaikka äidinkieli taisikin olla kutosen luokkaa. Kiitos myös Hearts of Iron III:n, jonka takia olen paremmin kartalla Toisen Maailmansodan tapahtumista, kuin pelkästään historian oppikirjoja lukemalla.

Tästä kaikesta huolimatta olen kuitenkin nykyään yliopistokoulutettu ja jopa töissä koulutustani vastaavalla alalla. Jossain vaiheessa se kiinnostus ”puhtaaseen” lukemiseen tuli. On kuitenkin kysyttävä, että mitä hyötyä on korkeasta koulutuksesta, jos siitä ei osaa (tai pääse) antaa eteenpäin? Valmistumisen jälkeen pätevyys on korkea, mutta miten tuot pätevyytesi ymmärrettävään muotoon, vaatii kokemusta, jota ei todella opita vain kirjoja lukemalla.

Ja mitä sitten, kun vuosia valmistumisesta kuluu? Joskus kuulin termin: ”tiedon puoliintumisaika” eli aika, jonka kuluessa tieto on vanhentunut. Plutokaan ei ole enää planeetta. Jos ei anneta mahdollisuutta kehittää itseään valmistumisen jälkeen, ennen pitkää tieto käy turhaksi.

Tietojen päivittäminen on aikaa vievää ja tehokkuutta korostava yhteiskuntamme ei välttämättä tähän edes kannusta, jos se vaikka päättää lomauttaa opettajat veso-päiviksi, kuten menneinä vuosina. Jos äidinkielenopettaja tarjoaa mielekkääksi lukukokemukseksi Päätaloa, Hotakaista tai Sinuhe – egyptiläistä, voi jo lähtökohtaisesti olla, että ne ei ihan kaikkia nappaa. Facebook-seinälläni teologian ja filosofian ylioppilas Miina Hakonen Helsingistä nostikin hyvän näkökulman, että olisi hyvä, että ”oikeasti tekee selväksi, että kaikki lukeminen kelpaa. Harva lapsikaan aloittaa klassikoista, ensin luetaan kuvakirjoja, sarjakuvia yms ja siirrytään sitten monipuolisempaan. Jos siirrytään.” Tämän ymmärtäminen sekä lapsen ja nuoren lukutottumuksiin onnistuneesti vaikuttaminen vaatii tietoa, kokemusta ja myös lisäkoulutusta.

Itsensä kehittäminen on toki pitkälti omasta kiinnostuksesta lähtevää, mutta pyrin ajamaan sitä, että Turussa opettajien lisäkouluttautumisintoa ei ainakaan lannistettaisi yllämainituilla lomautuksilla.

Olkoon vuosi 2017 parempi kuin edeltäjänsä.

Hyvää uutta vuotta!

Johan Savola
varapuheenjohtaja ja kunnallisvaaliehdokas
Turun Kristillisdemokraatit

 

Kannanotto: Turun koulupsykologien työ säilytettävä lähellä koulua myös hallinnollisesti

Julkaisuvapaa 6.11.2014

Turun kaupungin koulupsykologit toimivat sivistystoimialalla, mutta suunnitteilla on ollut palveluiden siirto hyvinvointitoimialan alaisuuteen. Me Turun kristillisdemokraatit olemme sitä mieltä, että koulupsykologitoiminta tulee säilyttää osana sivistystoimialaa kuten suurimmassa osassa Suomen kuntia edelleen uuden oppilashuoltolain tultua voimaan tehdään, ja kuten kokemus ja tutkimus parhaaksi osoittavat sekä lainsäädäntö suuntaa. Näin pystytään takaamaan paras mahdollinen psykologipalveluiden saatavuus lapsille ja nuorille. Oppilaat pääsevät vastaanotolle matalalla kynnyksellä ilman lähetteitä tai välikäsiä, mitä myös vanhemmat arvostavat.

Turussa koulupsykologit ovat myös kehittäneet ongelmia ennaltaehkäisevää työtä, minkä lisäksi he ovat antaneet konsultaatioapua opettajille. Tämän on mahdollistanut se, että psykologien toiminta on sivistystoimialan alaisuudessa, lähellä opetustyötä ja sen esimiehiä, työtovereita ja moniammatillista oppilashuoltoa. Jos koulupsykologipalvelut siirretään hyvinvointitoimialalle, tulee palveluiden saatavuus olemaan jäykkää ja vaarana on työn etääntyminen kouluympäristöstä. Silloin keskitytään mahdollisesti sairauden hoitoon eikä ennaltaehkäisyyn, kuten nykyinen käytäntö on mahdollistanut. Toivomme, että päättäjät tutustuisivat pohjoisen alueen rehtoreiden, Turun koulupsykologien, Turun perusopetuksen koulukuraattorien sekä Psykologiliiton tekemiin kannanottoihin, joissa kannetaan huolta muutosten vaikutuksista.

Suunnitellusta muutoksesta ei koituisi kaupungille säästöä, sillä kaupungin psykologien palkkaus on sama hallintokunnasta riippumatta. Sen sijaan muutos toisi runsaasti haasteita erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin näkökulmasta sekä aiheuttaisi lisämenoja muun muassa tarpeettomien työn uudelleenjärjestelyiden vuoksi. Lisäksi yhdymme epäilyyn, että nyt ajetulla muutoksella koetetaan vain löytää säästömahdollisuuksia myös koulupsykologien työhyvinvoinnin kustannuksella. Koulupsykologien resursseja ei ole mahdollista eikä mielekästä suunnata esimerkiksi muiden psykologien sijaistamiseen, sillä asiakastoimintaa on myös koulujen loma-aikoina ja laadukas psykologityö perustuu pitkäjänteisyyteen ja vuorovaikutukseen.

Säästöleikkurin sijaan koulujen psykososiaalinen työ tarvitsisi lisäpanostuksia, eivätkä koulupsykologipalvelut Turussa edelleenkään tavoita kaikkia lain siihen oikeuttamia. Vaikka kristillisdemokraattien mielestä kunnan hallinnollisia rakenteita voidaankin jossain kohtaa keventää, ei sitä tule tehdä lyhytnäköisesti sellaisilla tarpeettomilla sisäisillä siirroilla, joiden syvimpänä tarkoituksena on vain paikata omien palveluiden riittämättömyyttä. Koulupsykologitoiminta osana sivistystoimialaa on ollut työntekijöiden itsensäkin mukaan hyvin toimiva ja kustannustehokas osa Turun kaupungin lasten ja nuorten palveluita. Me Kristillisdemokraatit ilmaisemme tukemme ja haluamme, että näin tulee olemaan myös jatkossa.

Hyväksytty Kristillisdemokraattien Turun paikallisosaston syyskokouksessa 5.11.2014.